Sydänlintu

  Tästä olen kyllä ylpeä. Hitaasti, mutta tasaisen varmasti valmistunut päiväpeitto tyttärelleni. Raikas! Kaikki kankaat ovat löytöjä kirpputorilta. Taustakankaan leikkasin vanhasta päiväpeitteestämme, joka oli jo parhaimmat päivänsä nähnyt.

 

 Tehtiin peiton omistajan kanssa vähän yhteistyötä. Hän piirsi kuvan kankaalle ja valitsi värit. Minä pistelin neulalla.

Tätä ommellessa mieleeni tuli usein peiton haltijan laulama Sydänlintu-laulu, joten olkoon tämä sitten sydänlintupeitto. Sydämen laulua ja mielen paloa toivonkin peiton haltijalle <3

"Sydänlintu tietää minne mennä, lintu ei koskaan harhaan lennä. 

Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan. 

Rohkeasti etsi salaisuutta, siipesi avaa kohti uutta. 

Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan". 

Hannele Huovi

Elsa från Junibacken

Tukholman tuliaisena meille kotiutui ihastuttava lepakkoneito Elsa. Elsa kaipasi kovasti pimeää pesää, jonne voi liihottaa nukkumaan. Sarkakankaasta syntyi Een kanssa yhdessä ideoiden tällainen pesäpussukka. Puun latvaa koristaa lasten aiemmin tehdyt huovutustyöt. Pussin suu on ommeltu kokonaan kiinni Elsa on nyt oikein tyytyväinen ja pesästä kuuluu onnellinen tuhina.

Mummun kädenjälki

 

  Minulla on taitava mummu. Semmoinen mummu, jonka positiivinen elämän asenne jaksaa ihastuttaa ja ihmetyttää. Juuri sellaista asennetta, jota toivoisi itselläkin oleva enemmän. Viime syksynä sain mummultani kassillisen hänen virkkaamiaan neliöitä. Mummu pohti, että mitähän näistä. Otin kassin ilolla ja kunnialla vastaan. Ensimmäisestä neliöstä tein tämän tyynyn. Virkattu neliö on ommeltu sinipohjaiseen kankaaseen. Tausta on taas leikattu rakkaan tätini vanhasta pitsilakanasta. Tässä tyynyssä on sukupolvien havinaa.

Piirtelyä ompelukoneella

Kun sarkakangasta on kaapissa monta metriä, yrittää sille keksiä erilaisia käyttötarkoituksia. Tällä kertaa lopputuloksena oli iso tyyny. Piirtelin kuvan kangasliidulla ja sitten vain surauttelin päältä suoralla ompeleella. Taakse laitoin vetoketjun ja yritin piilottaa sen  pienten taitteiden taakse. Lopputuloksesta tuli ihan ok, vaikka vetoketju vähän jostain kohtaa pilkistääkin esiin. Vetoketjun laittamisessa tuli pari muuttujaa matkaan ja sen vuoksi jouduin vähän leikkelemään etupuoltakin pienemmäksi. Kuvan asettelu ja mittasuhteet siinä vähän kärsi, mutta ei anneta sen haitata. Seuraavaan madolliseen urakkaan voisi laittaa vähän lisää väriä.

Hulmuavia helmoja barbeille

Jouloman viimeisenä päivänä sain äkillisen idean alkaa väsäämään barbeille mekkoja. Mekkotehtaan-blogissa nähdyt barbien vaatteet olivat niin suloisia, että oli pakko kokeilla itsekin. Pienten piperrysten ompeleminen ei ole yhtään omalle tuntuva juttu, mutta täähän olikin kivaa. Yllätin itseni jopa ompelemasta muotolaskoksia yläosien miehustaan. Minä? Tuntuu, että valmiit vaatteet ovat nykyään todella huonokuntoisia ja repsahtavat ihan hetkessä. Näitä pitääkin ehdottomasti väsäillä lisää.

 

Tähkiksen yläosaa en ole ommellut, se on muovia :)

 

Kentsulle innostuin virkkaamaan tuubikaulahuivin. Päätä lämmittämään syntyi neulomalla nyt niin muodikas beanie.

Vihdoinkin valmista

Tämä pupuhuppari on odottanut valmistumista luvattoman kauan. Prosessi tökkäsi vetoketjun ompelemiseen. Jostain syystä vetskari tuntuu ajatuksissa aina peikolta, vaikka useimmiten ompelu onnistuukin ihan hyvin. Onneksi huppari oli aloitusvaiheessa vähän reilun kokoinen ja mahtuukin nyt vielä just päälle.

Hupparissa siis ihanaa vink-neulosta, vuori ruskeaa fleeceä.

Pinnityyny lahjaksi

Pii sai kutsun jännittäville yökyläsynttäreille. Lahjaksi teimme yhteistuumin sähäkän pinnityynyn. Nyt vain yökylävermeet reppuun ja menoksi!

Synttärimekko 2013

Jo perinteeksi muodostunut synttärimekon ompelu kävi tänä vuonna kivuttomasti. Eurokankaan palalaarista oli jo aiemmin talvella löytynyt tämä ihana sinivihreä kangas. Mekkomalliksi valikoitui sankarin toiveesta Mekkotehtaan "Riine". Mekon yläosa on tehty koossa 110/116 ja helma pidennetty reilu 120 senttiselle sopivaksi. Tämä oli ihana kesälomaompelus, kun kaikki sujui niinku piti ja saaja oli tyytyväinen. Ja kerrankin olin hyvissä ajoin valmiina enkä surruttanut ompelusta yön pikkutunneilla juuri ennen synttäriaamua! Jes.

Pinkkiä piristystä

Tämä pipo on valmistunut jo viime keväänä, äidillä myös samanlainen. Kankaana Nansoa, joka on P:n yksi lemppari (Hennin paitulista kuosin joskus kauan sitten bongasi ja P:n toiveesta ostettiin kangasta Oulun aikoina :)). Kuvassa näkyy vähän myös ihanasta leppiskankaasta tehtyä tuubia, jonka P sai pääsiäisenä yllätyslahjana Henniltä. Se on ollut oikein mieleinen!

Lämpimiä unia

P ihastui tähän yöpaituliin heti ja vietti sunnuntaina pyjamapäivän, kun pakkasten takia ei ole voinut kunnolla ulkoilla. Jofotexilta tilattu maatilatrikoo on lojunut pitkään kaapissa, se ei oikein ole inspiroinut ompelemaan. Tähän se kuitenkin sopi mielestäni hyvin ja violetit hihat vähän rauhoittavat tunnelmaa. Tykästyin tähän kaavaan (Ottobre) tosi paljon. Raglanit istuvat hyvin ja ompelu oli stressitöntä.



Mumin tekemät palmikkovillasukat pitävät jalat lämpiminä. Ohje näihin sukkiin Novitan sukkalehdestä.

Vink Vink

Tässä on yksi tyttöni lempimekoista. Kankaana on ihanainen muru-neulos "Vink" Rosa Matildasta. Kaavan olen saanut ystävältäni Henniltä.

Suojaa pienille jaloille

Nämä vettäkestävät tossut tein pienemmälle tytölleni toissa keväänä, jolloin hän vielä konttaili ja istuskeli kakkuja tehden puistossa. Kaavat tossuihin on saatu purkamalla äitiyspakkauksen toppatossut. ÄP-tossuista sain hyödynnettyä kuminauhat ja kankaana on Sienet ja siilit -pul Kestovaippakaupasta. Vuorena on ruskeaa fleeceä Eurokankaasta.